Iitlahden aarre

Iitlahden vanhaan kartanoon liittyy monenlaisia kansantarinoita ja uskomuksia. Niinpä kerrotaan, että kartanon läheisellä pellolla palaa keskiyön aikaan sininen liekki, joka aina katoaa, kun sitä lähestytään.

Kerran kartanosta tuli yöllä mies, joka oli unohtanut tulitikut kotiin. saadakseen tulta tupakkaansa hän päätti kääntyä takaisin taloon, mutta huomasikin, että pellon keskellä paloi sininen roviotuli. Mies lähestyi nuotiota ja näki hiilistön, joka hehkui punaisena liekkien loimussa. Mies ojensi tikun tulennokseen saadakseen tulen tupakkaansa, mutta samassa olivat hiilet liekkeineen kadonneet.

Samaisesta pellosta oli eräs vaimo nähnyt merkillisen unen. Hänelle sanottiin, että pellossa on kivi-raunioissa tinainen kannu täynnä hopearahoja. Kun paikkaa lähestyy, tulee vastaan suuria käärmeitä. Niitä ei pidä kuitenkaan säikkyä, vaan on jatkettava matkaa. Sitten tulee vastaan suuri härkä. Se on vihaisen näköinen, vaan ei tee mitään. Sitten tulee vastaan suuri koira. Sekään ei pure, murisee vain. Sitten ollaankin jo aarteen kohdalla. Tinainen kannu kohoaa maasta, ja öinen kulkija saa sen omakseen.

Entisaikaan kävivät kartanon torpparit tekemässä ”possakkaa” taloon. Niinpä kerran oltiin kyntämässä peltoa. Äkkiä huomasi eräs kyntäjistä, että hänen aatransa sattui suureen rahaläjään. Summaton määrä hopeakolikoita kohosi maasta. Mies huusi tovereilleen: ”Täällä on suuri raha-aarre, tulkaa katsomaan!” Silloin rahat katosivat, ja vain pari kolikkoa jäi kyntäjän kouraan.


Iitlahden lähipellolta löydetty rautakautinen kupurasolki.

Kansantietoutta Sulkavalta,
Linna ja maakunta, 1958, Otava


* tervetuloa etsimään aarretta Kaipolasta!

<< takaisin etusivulle